Työssäoppimisen ikimuistoisin hetki

Kaikista parasta koko 7vk harjottelussa oli, kun pääsin haavahoitajan matkaan kahdeksi päiväksi!

Kaikki lähti siitä kun kuulin että keskussairaalassa sellainen on. Halusin heti mennä kysymään että ottaisiko hän minut kuunteluoppilaaksi matkaan mukaan, mutta molemmat ohjaajani lässäytti unelmat samantien.. Toinen sanoi että "ei ole sopivaa mennä edes kysymään, koska on kyseessä polikliniininen työ ja me olemme osastotyössä" ja toisen kommentti oli että "haavahoitajan työ ei kosketa lähihoitajia millään muotoa" .. Olin ihan maani myynyt muutaman viikon, kunnes rohkaistuin ja ajattelin että aina kannattaa kysyä! Ei siinä kukaan mitään menetä.

Joten marssin rohkeasti kirurgian poliklinikalle yhtenä iltapäivänä ja kysyin että kenen kanssa voin asiasta jutella.. Päädyin poliklinikan osastohoitajan puheille. Hänen kanssaan meillä oli hauskaa ja hetken höpöttelyn jälkeen hän kysyi että minkä "lajin" opiskelija minä olen ja kun vastasin että lähihoitaja, hän ihan yllättyi kun kuulemma kuulostin ja tunnuin ihan sairaanhoitajaopiskelijalta :) (se oli sen päivän piristysruiske!) Päästiin sopimukseen päivistä ja eikun vaan odottelemaan muutama viikko että pääsen näkemään haavoja!!

Päivä vihdoin saapui ja aamulla innokkaana saavuin poliklinikan kansliaan etsimään haavahoitajaa nimeltä Miia. Hajuakaan ei ollut minkä näköinen kyseinen henkilö on ja missä haavahoitohuone sijaitsee, Heh. No menin kansliasta kysymään ja yksi mukava sairaanhoitajaopiskelija ohjas minut haavahoitohuoneeseen, jossa 2min aiemmin oli jo ensimmäinen haavahoito alkanut. Kädet hikosi ja jännitti että synkkaako meillä haavahoitajan kanssa ollenkaan ... Mutta kun huoneen ovi aukesi ja ihana-Miia toivotti tervetulleeksi, kaikki jännitys katosi. Ensimmäinen haava-asiakas oli rintojen pienennysleikkauksessa pari viikkoa aiemmin käynyt nuori nainen. Katselin superinnostuneena kun Miia kaiveli haavan pohjalta katteet pois ja kyselin kokoajan (varmaan ärsyttävää? :D) että mitä Miia tekee ja miksi tekee. Kun ensimmäinen haavapotilas oli hoidettu ja lähtenyt, Miia kysyi olenko paljonkin hoitanut haavoja. Olin kuulemma hyvin tietoinen tuotteista ja tavoista. Seuraava asiakas kun saapui, niin Miia tokaisi minulle että "Sun vuoro" ! (Jälkeenpäin jutellessa Miia kertoi että olin kuulemma sen verran varman oloinen haavahoidoissa, että hän halusi antaa mahdollisuuden kehittyä paremmaksi. Parhaan opissa tietenkin ;)). Siitä vaan sitten hoitamaan ja hauskaahan se oli! Hoidin mahdollisimman paljon itse ja apua pyysin Miialta kun tarvitsin :)

Hoidin kaikki muut päivän haava-asiakkaat paitsi sen ensimmäisen! Miia kehui iltapäivällä minua maasta taivaaseen. Olin kuulemma todella osaava ja ahkera.

Toisena päivänä oli hiljaisempaa, joten kävimme Miian kanssa auttamassa kipsihuoneessa Jarkkoa. Siellä näin diabeteshaavojen hoitoa täyssaapaskipsillä. Jarkko oli taitava kipsaaja ja muutenkin älyttömän fiksu, häneltä oppi paljon nippelitietoa hoitotyöstä. Kävimme myös tarkkailussa korjaamassa yhden säärimurtumakipsin.

Nämä kaksi päivää olivat parhaat koko harjottelussa! Olisin voinut olla useampiakin päiviä hengailemassa poliklinikalla, siellä työ oli rennompaa ja ilmapiiri paljon asiallisempi ja mukavampi, koska asiakkaat itse tulevat hoitoon ja kontakti hoitajaan on lyhyempi ja rennompi.

Miian oli todella taitava ja tietävä haavojen hoidossa. Hän sanoi että näkee minussa samaa intoa kuin nuoressa hänessä. Hän toivoi että lähtisin haavahoitajaksi opiskelemaan. Katsotaan ;) Miia harmitteli etten koko 7vk ollut siellä hänen kanssa hoitelemassa haavoja, koska hän ajatteli että siinä ajassa hän olisi saanut  minut vakuuttumaan ja innostumaan haavahoitajan työstä. Jos olisin saanut olla, se olisi ollut mahtavaa!! Mutta olen todella onnellinen niistä kahdesta päivästä jotka sain olla, koska opin ja näin todella paljon kaikkea uutta. Kuten nännipihan värin tatuoimista korjausleikattuun rintaan (ollut rintasyöpä, rinta ja nänni poistettu --> tehty parantumisen jälkeen silikonirinta ja nänni selkäkielekkeestä. Nänni on siis ihon värinen joten sitä tatuoidaan mineraaliväreillä 3-12kk välein) ja ABI-mittauksia useammankin.

Haavoja näin monenlaisia: onkalohaavoja, diabeteksestä johtuvia haavoja, painehaavoja, tulehtuneita leikkaushaavoja, plastiikkakirurgisia haavoja, ihonsiirteitä, palovammoja ja yhden todella pahasti tulehtuneen reviisiolonkkahaavan, joka oli suurentunut koko reiden kokoiseksi ja niin syväksi että luu näkyi jo hyvin ja suurelta alueelta..